Regular Life by Jen Chapin
This was a sad day
when the disappointment that was my shadow came into the sun
and he slapped me dull on the forehead
and he told me he had won
So I sink into my gentle home
the streets won't mind if they don't feel my heavy feet today
the bed's inclined to ask me back to stay
But if I stay
then I'll stay
so now I wonder
is there a method to quantify both pain and joy?
does mine hurt as bad as yours does?
does yours feel as good as mine?
And if you live in war
can you still keep score of the burdens like bodies piled at your door?
and the bodies that lost their chance to be more than bodies?
just bodies
What muffled meaning does it hold
to be told that your story is not the only one?
no
not the first nor the last not the best not the worst
you are cursed by a regular life
2 comments:
Hei, pieni asia voi kääntää koko ihmisen maailman ylösalaisin. Odottelin eilen bussia Nokialla todella low down -tunnelmissa, kauhean työpäivän jälkeen ja ajatellen, että minusta ei varmasti ikinä tule opettajaa, mutta mitä sitten, ja tuleeko mitään muutakaan, ja niin edespäin... Ohi pyöräili ihan tuntematon vanhempi nainen, joka katsoi minua hetken silmiin, ei muuta: siinä lyhyessä hetkessä hänen ilmestään oli vain nähnyt, että hän käsitti, miltä minusta tuntui, ja kuvittelin, että hän rukoili siinä mennessään. Masennus hävisi kuin moukarin lyömänä ja aloin samalla hetkellä ylistää aivan spontaanisti siinä mielessäni maantien laidalla Nokian Hesburgeria vastapäätä...
Sellaisiksi arkipäivän enkeleiksi meidät on kutsuttu - oikeiksi tamperelaisiksi ja nokialaisiksi :)
Siunausta ihmeelliseen arkeesi ja tule käymään ensi viikolla jos alkaa masentaa!
I'm so glad this song has been meaningful to you Salja! Thanks so much for the mention, and all the best to you -- Jen
Post a Comment